Veden Vallassa

Kermankoski oli laajentanut virtaustaan metsän puolelle. Kohina oli mahtava ja näkymä myös. Kahdenkymmenen asteen pakkanen loi aivan oman tunnelmansa koskelle. Talvi on vihdoinkin saavuttanut Pohjolan! Ajatukset lienevät harhailleet jossakin aivan muualla muuttolintujen mukana, koska pauhusta huolimatta päässäni soi jotakin aivan muuta kuin kosken kuohut.

”Vain ranta hiljainen, niin hiljainen,
lintujen laulavan kuule enää en.
Vain ranta hiljainen, ääreltä sen
voit löytää hiljaisen, suuren kaipauksen.”