Valitettavan vähälle on jäänyt kirjoittelu tänne. Olen enimmäkseen keskittynyt somekanaviin ja julkaissut siellä uutta materiaalia useita kertoja viikossa. Kotisivujen galleriaa tuli myös päivitettyä alkukesästä muutamalla uudella kuvalla, mutta paljon olisi nyt taas työsarkaa, jotta saisi kaiken ajan tasalle. Ehkäpä tässä loppukesän ja alkavan syksyn aikana olisi motia ja aikaa tarpeeksi..
Kamerakalustonihan päivittyi viime syksynä eli luovuin R7:sta ja vaihdoin sen R5:seen. Enkä ole katunut. Yllättäen R5 on tullut nyt jopa ykkösrunko R6 mk2:sen kustannuksella. Edelleenkin suosin R6 hämärässä, mutta R5 melkeinpä muutoin kourassa. Rajausvara on yksi merkittävä tekijä, joka on saanut painottamaan käytön vitosen suuntaan. Canon R5:sen 45MP kenno on kuitenkin ihan eri luokkaa kuin R6 mk2:sen 24MP. Tarkennus sen sijaan on kutosessa huomattavasti tehokkaampi ja paremmin tarttuva kuin vitosessa.
Molemmista rungoista on tullut uudet versiot, joissa edellä mainittuja ongelmia on korjattu. Päivitys toisaalta houkuttaisi, mutta ei ehkä ihan vielä. Saattaisin pärjätä vähän käytetyilläkin, kunhan niitä alkaa liikkua markkinoilla enemmän. Säästöön jäävät eurot voi sitten sijoittaa johonkin muuhun, esim. optiikkaan. Vaikka ei silläkään puolella ole nyt akuutteja tarpeita. Ehkä. Mutta niitä kesäkauden kuvia nyt muutamia. Olisihan tuolla arkistoissa paljon kuvia myös syksyltä ja talveltakin. Kaikenlaista luontohetkeä ja kokemusta.
Kuvaushommat ovat olleet kevään ja kesän hyvin ahmavoittoisia. Johtunee ihan puhtaasti siitä, että minulla on nyt paikka seudulla, jossa liikkuu ahmoja. Ja kyse ei ole virallisesta kuvauskojusta, joten ympäristö on siinä mielessä ahmakuviin ainutlaatuinen. Enpä olisi moista sattumaa osannut koskaan omalle kohdalle uskoa todeksi, mutta joskus luonto todellakin yllättää ja tarjoaa parastaan.
Kesällä tuli paljon myös onnistuneita karhu- ja susiruutuja, joten siltäkin osin suurpetokuvausten saldo näyttää plussaa. Nämä pääosin kylläkin kojureissuilta, tosin karhu pyörähti juhannuksena myös mökkipihan ja metsän reunamilla. Pienellä rykäisyllä väistyi metsän suojiin, eikä yrittänyt sen koommin pihan puolelle.
Ilves sen sijaan edelleen kiertää, ihan yhtä sitkeästi kuin mäyräkin. Molemmat olen riistakameroilla saanut kiinni pari kertaa omilta mailta, mutta eivät sen tiheämmin ole osuneet. Joko kiertävät kamerat tai sitten eivät vain reitit kohtaa. Muutoin ei taaskaan tänä kesänä ole ollut aikaa lähteä ympäristöä kartoittamaan laajemmin, joten vikaa löytyy ihan kuvaajastakin, kun ruutuja ei ole syntynyt. Ja se kettu, jostakin syystä se tuntuu myös olevan miulle luonnossa yksi vaikeimmin kohdattavia eläimiä. Joensuussa toki tuntuu citykettuja liikkuvan, mutta en ole ihan varma, haluanko sellaiseen ympäristöön ruutuja hakemaan. Mieluummin istun metsässä tyhjyyttä katsellen.
Average Rating