By 
Tästä on ehkä 2-3 vuotta aikaa, kun tein pitkän harkinnan jälkeen päätöksen luopua maksullisista kuvankäsittelyohjelmista. Olin siinä vaiheessa ollut Adoben asiakkaana toistakymmentä vuotta putkeen Photography-lisenssin tiimoilta.
Luopumispäätöksen jälkeen siirryin käyttämään ensisijaisesti Darktablea ja Gimpiä. Käytännössä lähes kaiken käsittelyn yritin tehdä Darktablella, koska niin tutulta kuin Gimp periaatteessa tuntuikin Photoshopin jälkeen, en siihen saanut tuntumaa. Jossakin vaiheessa hankin rinnalle myös kertalisenssillä Pixelmator Pron, joka korvasikin tuota Gimpin kanssa takkuilua kohtuullisesti.
Darktablen kanssa homma eteni hieman paremmin, 
mutta siltikään en useimmiten ollut tyytyväinen sillä aikaan saamaani työnjälkeen. Ominaisuuksia softassa on vähintäänkin riittävästi, mutta käyttäjän taidot eivät vain riittäneet. Lisäksi ongelmana alkoi olla toistuva kaatuilu ja ohjelman jumittaminen kohtuu pienissäkin käsittelytehtävissä. Mielessä alkoi pyöriä ajatus, että pitäisikö sittenkin tehdä paluu?
Hammasta purren sinnittelin kuitenkin tänne asti, mutta viikonloppuna vakaa päätös pysyä maksuttomissa ohjelmissa mureni kuin tuhka tuuleen, kun käsissä oli muutama sata kuvaa, joista piti saada käsiteltyä parhaimmat palat tehokkaasti eteenpäin. Palasin siis Adoben Photography-lisenssin käyttäjäksi ja kylläpä homma lähti rullaamaan ihan eri tavalla. Positiivisella tavalla.Molempiin ohjelmistoihin on tullut hurjasti päivitystä ja hetki meni ihmetellessä, että hiiri löysi taas tutut valikot ja säädöt. Mutta kyllä ne sieltä löytyivät. Lisäksi uusi Lightroom, ei Classic, yllätti iloisesti. Sekin on kehittynyt paljon käyttökatkon aikana ja nyt voisin jopa harkita käyttäväni sitä pääsääntöisenä sovelluksena. Latasin kyllä kuvakirjaston myös Classiciin, joten en sitä vielä suoriltaan hylkää.
Vuoden lisenssi on nyt taskussa. Katsotaan, kuinka matka jatkuu vuoden päästä. Nyt kuitenkin olisi kovasti myös kuvaussuunnitelmia kevättä ja kesää kohden. Muutama juttu luonnossa toteutettavaksi vielä tähän lumien ajallekin. Voisiko tähän loppuun nyt todeta kliseisesti, hyvä softa – parempi mieli?
