Syksyn välisaldo

Vau. Syyskuu oli uusien kokemusten kuukausi. Myös monta vanhaa asiaa tuli veresteltyä muistiin.

Kesän sairastelun vuoksi lomasta siirtyi viikko syyskuulle. Monen sattuman summana tuo lomaviikko alkoi sillä, että menin itsekseni Erä-Eeron kojulle yöksi. Todellakin itsekseni, sillä ketään muita ei ollut muissakaan kojuissa. Yksin siellä ei kyllä tarvinnut olla. Ensimmäinen ahma pyörähti paikalla jo iltapäivän valoissa kolmen pintaan. Lisäksi valoisan aikaan paikalla oli kesää enemmän lintuja, mm. närhet, kanahaukka ja kuikka viihdyttivät kuvaajaa, kun karvaisempia kavereita ei ollut paikalla.

Heti yön pimennettyä paikalle tallusti jo tuttuun tapaan karhu, joka kierteli lammen ympäristöä pitkälle toista tuntia. Äänistä päätellen molskahti lampeenkin jossakin vaiheessa. Sain testiin Erä-Eerolta pimeänäkölaitteen, joka oli luokkaa selkeästi omaani järeämpi. Sillä sai kivasti seurattua karhun liikkeitä yön pimeydessä. Ahmaan sitä en saanut tarkentumaan, se oli sen verran nopeampi liikkeissään. Ainoa miinus kojulla pimeälaitteen käytöstä tulee siitä, että laitetta on käytettävä lasin/pleksin kanssa aivan kohtisuorassa kulmassa, ettei laite heijasta inframustavaloa takaisin ja sumenna näkymää. Eli eikun kädet ulos kuvausaukosta ja tarkentelemaan. Tarkennushan sitten tuossa laitteessa, kuten omassanikin, tapahtuu salamavalon kiekosta, joten se on kaikken ulommainen osa pimeänäkölaitetta. Kurkottele sinne sitten muutenkin jo ahtaasta kuvausaukosta. Mutta ehdottamasti plussaa seuraamisen suhteen, olisi muuten jäänyt moni asia karhun vierailusta näkemättä. Ja laite tallentaa lisäksi kelvollista kuvaa ja videota yön tapahtumista. Alla lyhyt käsivaralta kuvattu videopätkä, huojuu jkv, mutta ehkä saa mielikuvaa, mitä laite kykenee näyttämään ja tallentamaan.

Aamulla paikalle tallusteli vielä ahma useamman kerran uudestaan. Tämän kertainen yökarhu ei ollut niin nälkäinen, että olisi kaikki kätköt ratsannut tyhjäksi, joten ahmallekin jäi vielä aamupalaa. Kieltämättä karhu näytti hyvässä lihassa jo olevan talviuniakin ajatellen, joten ehkäpä pahin syysnälkä oli syksyn mittaan talttunut. Ahmalle sen sijaan kelpasivat pienemmätkin suupalat. Tämä yksilö oli minulle uusi tuttavuus, mutta helposti tunnistettavissa vasemman suupielen puuttuvasta palasesta. Ehkä siksikin oli niin varovainen ja tarkkaavainen. Ei myöskään liikkunut kovin paljoa avarammalla alueella vaan viihtyi kojujen ja rinteen sekä kasvillisuuden liepeillä. Poikkeuksellisesti viihtyi myös pitkän aikaa istuskelemassa rinteen kivillä.

Syysloma jatkui parin kotipäivän jälkeen kohti Kuusamoa. Siellä pääkohde oli Kuusamo Nature Photographyn tarjoamat kotkakojut, jonne suuntasimme tiistaina. Hieman sateinen ja sumuinen päivä siihen sattui, mutta eipä se kokemusta latistanut. Paikalle oli viritetty kivasti ruokintaa myös pienemmille linnuille, joten kuvaajia viihdyttivät kuukkelit, närhet, tiaiset, peipot, harmaapäätikka ja närhiä hätyyttelevä haukka. Kunnes iltapäivän tunteina kutsuvieraat saapuivat. Ensin hieman kaarrelen ja takaviistosta tarkkaillen ennen laskeutumista. Sen jälkeen paikalla vierailtiin useampaan kertaan. Oulangan kojujen maakotkapariskunnasta molemmat kävivät ruokailemassa ja jopa hetken yhtä aikaa. Olipahan taas yksi ikimuistoinen ja mahtavuudessaan mykistävä luontoelämys. Saa pienen ihmisen hiljentymään ja miettimään, mitä kaikkea nähtävää maailma meille tarjoileekaan, kun sitä osaa katsoa.

Loput päivät Kuusamossa kuluivat pienempiä lintuja ja maisemia kuvaillessa muun vaeltelun ohessa. Harmillisesti Konttaisen kuukkelit näyttäytyivät vain yhtenä iltana lyhyen aikaa. Ne taitavat olla varsin hyvin ruokittuja nykyisellään, joten joka kävijän risausta eivät tule tarkistamaan. Hömötiaiset sen sijaan olivat oikein tuttavallisia, niin Konttaisella kuin Rukankin reiteillä. Kädestä kelpasi siemen jos toinenkin.

Lomaviikon päätteeksi ja nyt lokakuun alussa kotona on tullut viriteltyä lintujen ruokintaa alulle itsekin. Asettelin muutamia kelopuita tarjolle ja lopputulemana on ollut oikein kivoja ruskakuvia pihan vieraista. Järripeipot ovat tainneet nyt enimmäkseen jatkaa matkaa, niitä parveili alkuviikosta vielä isoina joukkoina, mutta viikonloppuna enää yksittäisiä kävijöitä. Närhet ovat ilostuttaneet useamman yksilön joukolla, samoin tali- ja sinitiaisia on runsaasti. Käpytikka ja orava myös melko säännöllisiä lajeja. Hömppärit ja töyhtikset ovat vielä antaneet odottaa näkymistään. Jospa ne talven tullen löytäisivät nekin paikalle.

Kamerakalustoon tein pari merkittävää hankintaa ennen näitä syksyn kuvausreissuja. Kohdalle sattui todella hyväkuntoinen Canonin 300mm f2.8 -lasi ja nyt kuluneella viikolla hankin sille kaveriksi Canonin oman 1,4x jatkeen III-version. Kyllähän tuo kolmesatanen on melkoinen puntti kuljetella mukana, mutta kuvanlaatukin on aika hunajaista. Otetaan kuvausreissut sen kanssa lihaskuntoharjoitteena jatkossa. Lisäksi ostin videopään kuulapään kaveriksi, niin nyt on molemmille rungoille oma kelvollinen jalustapäänsä ja jalustansa. Aika vähäisiä kyllä ovat ne tilanteet, kun molemmat rungot olisivat yhtä aikaa käytössä jalustojen kanssa, mutta jalustapäät ovat olleet kojuilla kyllä tarpeellisia.

Seuraava isompi hankinta lienee rungon päivittäminen, mutta se on vielä mietinnän asteella. Olen syksyn mittaan useamman kerran harkinnut vihdoinkin kokonaan kroppirungoista pois siirtymistä. R6 mk II:sta on tullut selkeä ykkösrunko ja R7 on enemmänkin hyvän ja valoisan päivän ulottuvuutta lisäävä runko, joka jää monesti kakkoseksi. Siksi sen päivittäminen täysikennoiseen saattaisi olla tulevaisuutta paremmin tukeva ratkaisu. Mutta se tapahtuu sitten joskus, jos tapahtuu. Kropillakin on paikkansa ja kun valo riittää, kuvanlaadussakaan ei ole pahemmin valittamista.