Maisemakuvauksen ihanuutta – pitkästä aikaa. Katselin alkuviikolla sääennusteita ja sattui jo silloin silmiin, että parille illalle on lupailtu vesisateita, joiden pitäisi loppua hieman ennen auringonlaskua. Eilen tuo sadekuuro osoittautui kaiken lisäksi ukkoseksi eli pieni aavistus oli, että taivaanranta saattaisi värjäytyä komeaksi illan tullen. Ja kyllä se niin tekikin. Ehkä hieman vaisumpi värien puolesta odotuksiin nähden, mutta usva ja kostean raskas sekä edelleen todella lämmin ilta tarjosi varsin kauniit puitteet maisemakuvauksen mieleen palauttelulle.
Kuvaan nykyisin todella vähän maisemia kameralla. Valtaosa maisemaräpsyistä syntyy iPhonella, koska se on aina mukana ja se mukautuu varsin helposti laajakulmaisiin tarpeisiin. Lisäksi sen tuottama kuvanlaatu on nykyisellään kelvollista jo isompiinkin printteihin, jos sellaisia kaipailisi. Ja onhan nuo vanhemmatkin iphone-kuvat kelvanneet jopa hautajaisten muistokuvaksi eli ei se huono laite ole. Vaatisi täyteen hyödyntämiseen kyllä paljon lisäopettelua, mutta ehkä joskus. Tosin nykyiselläänkin uskallan sanoa jo perustasoa pidemmälle päässeeni eli pystyn säätämään valotusaikaa, valotuksen tasoa, aukkoa jne. Onhan se kameraan tottuneelle vähän kankeaa, mutta yleisräpsyilyissä toiminut ok. Siinä siis merkittävin syy, miksi ennen niin oleellinen osa-alue kuvausharrastustani on jäänyt sivurooliin.
Jos kameroiden kanssa kuvaus on painottunut Canon R5-runkoon, niin lähes yhtä tiiviisti siinä on lähes jatkuvasti kiinni Canonin RF 100-500mm. Hitokseen monipuolinen ja terävä optiikka, vaikka ei olekaan mikään valovoimainen töötti. Mutta todella pitkälle sen kanssa pärjää. Maisemissa juurikin laajakuvapää on monesti haaste ja eilenkin oli mukana suorastaan liiankin laajakulmainen pieni RF 15-30mm. Oikea tarve olisi ollut näiden väliltä eli luultavasti juurikin Sigman 24-105mm, joka ei nyt sitten ollut mukana. Julkaisun kuvat on otettu RF 100-500mm, kun tarpeeksi peruutteli ja vain ihan yksittäisiä harjulta otettuja kuvia pidän siedettävänä laajakulmalle. Kuten sanoin, tuohon tilanteeseen se oli liiankin laaja täyskennon kanssa. Syy Sigman kotiajääntiin oli se, että lähtö kuvaukseen tuli äkkiä (koska unohdin) ja en viitsinyt sovitteellisia putkia ottaa mukaan, kun Sigmassa ei RF-sovite ollut parhaillaan kiinni.
Mutta kyllä tämä on osa-alue, johon kipinää olisi palata enemmän takaisin. Se on toisaalta kiireetöntä lintu- ja eläinkuvaukseen verrattuna, toisaalta taas hetket ovat ainutlaatuisia ja on enemmän kellon perässä juostava. Ja niiden sääennusteiden. Näyttäviä paikkoja olisi myös mielenkiintoa kartoittaa lisää, nyt nämä kuvat vähän liikaa omasta mielestä toistavat tuttuja seutuja. Mutta kaikki ajallaan, ei vain pysty repeämään joka paikkaan yhtä aikaa. Harvoin edes kahteen.
Average Rating