By Kirjoitanpa minäkin lyhyen kokemuksen perusteella yhtä lyhyen vertailun kyseisistä kameroista käytössä. Ostin reilu vuosi sitten Sonyn RX 10 mark III-mallin lähinnä matkakameraksi, se on helppo ja kevyt kuljetella lentokoneessa ja vaikutti taipuvan monenlaiseen kuvaukseen. Petyin kuitenkin nopeasti sen tarkennusominaisuuksiin, se oli hidas ja tarkennus ei löytänyt kohdetta välillä lainkaan, saati nopeasti. Kuvanlaatu muutoin siinä oli erinomainen. Päädyin myymään kameran pois tänä kesänä ja hetken aikaa mietin, että pitäydyn pelkässä järjestelmässä. Se on kuitenkin tuttu käteen, asetukset ja toiminnot löytyvät kuin itsestään ja kuvanlaadusta tietää varmasti, mitä saa. Toisin kuitenkin kävi.
Sony RX10 mark IV saapui heinäkuun lopulla, kun tarjoukset ja taivaan merkit osuivat kohdilleen. Tarkennusta oli kehuttu monen kokeneen luontokuvaajan taholta, eikä se todellakaan pettänyt. Jatkuva tarkennus ja hurja määrä tarkennuspisteitä toimivat esim. liikkuvan kohteen kanssa kuin unelma, kunhan kontrastia on tarpeeksi. Tarkennus on pääsääntöisesti siellä, missä pitääkin. Harmaasävyinen valo ja hailakat taustat, esim. sininen taivas ovat Sonylle vaikeita. Silloin tarkennukseen tarvitsee usein manuaalista apua, jos erillistä kontrastikasta kohdetta ei ole suoraan osoittaa.
Paikallaan pysyvien kohteiden kanssa luotan edelleen enemmän Canoniin. Ainakin perhosten kanssa. Tarkennuspisteen selkeä valinta, etsimen kautta kuvaamiseen tottuminen, syväterävyyden hallinta ja kameran painon tuoma vakaus ovat valttia. Tämä tietysti paljon ihan kuvaajastakin riippuvaa. Ei Sony ole huono tässäkään, mutta itse koen paremmaksi ja varmemmaksi järjestelmän. Makroilussa varsinkin, kun vakaus on valttia. Kevyt kamera telepäässä heilahtaa äkkiä liikaa. Etsimen kautta kuvatessa Sony taas on auttamatta liian pieni, sormet ovat solmussa jopa minulla, saati suurempikätisellä.
Jostakin syystä tarkennuspisteen valinta myös jämähtää, jos kamera menee virransäästötilaan ja sen jälkeen aktivoidaan. Lukitus poistuu vain asetusvalikon kautta valitsemalla jo valitun tarkennuspisteen uudelleen. Kyse ei siis ole varsinaisesta lukitsemisesta, joka sekin toki on mahdollista. Tarkennuspisteen valinta ruudulta tökkimällä vaatii myös vielä harjoitusta. Etsimen kautta kuvatessa kamera taas tuntuu liian pieneltä ja näppäinten kautta säätäminen tuntuu ahtaalta. Sonyn valikot ovat myös Canoniin tottuneelle hieman vaikeaselkoiset, mutta tähän auttanee aika.
Kevyt kamera Sony on järjestelmän kanssa vuosia liikkuneelle ja mukava kuljetella mukana. Loppukesästä onkin tullut räpsittyä kuvia ihan kuvaamisen ilosta pitkästä aikaa. Varsinkin kun teleputken kanssa yhdistelmä painaa 2,5-3kg, niin tuollainen noin kilon punnus on melko huomaamaton.
Lintuja on toistaiseksi valitettavan vähän sattunut Sonyn kanssa kohdille, jotta olisi päässyt testaamaan lentokuvia ja tarkennusta. Toisaalta pääskyparvessa tarkennus seurasi kyllä nopeasti ja tehokkaasti aina niin kauan kuin kuvaaja pysyi kohteen perässä. Perhosten kanssa muutama yritys enemmän ja positiivisesti olen yllättynyt tuloksiin lentokuvien osalta. Alla muutamia kuvia pelkästään Sonylla napsittuna perhosista, sekä joitakin plussia ja miinuksia. Ei mikään kattava lista, eikä varmasti Sonyyn yhtään perehtyneille mitenkään uusia asioita.
+ tarkennus
+ keveys
+monipuolisuus
+ valovoima
+ kuvanlaatu
+ säädettävät painikkeet
– välillä liian kevyt
– tarkennuspisteen valinta jumahtaa, jos kamera menee virransäästötilaan
– heikko valo ja huono kontrasti sakkaavat tarkennuksen tehokkaasti
– hinta
– keveys ei ole aina hyvästä. Mukava kuljettaa, mutta epävakaa kuvata
