By 
Vai tulikohan sitä kiihdytystä ollenkaan? Ehkä tilanne lähempänä jälkimmäistä. Jäi vähän lähtötelineisiin tämä vuodenalku. Siltä ainakin itsestä tuntuu. Kuvauskarma on vähän pakkasella, mutta jospa se siitä kevään mittaan kallistuisi taas osuvammalle puolen.
Talvi on ollut kehno siinä mielessä, että sää on ollut todella vaihteleva talveksi. Lunta on täälläkin päin Suomea vähäisesti ja pienten pakkas- tai lumisadejaksojen jälkeen on tullut pitkä lämpimän sään jakso, jolloin lumikato on saanut vauhtia. Näin on käynnissä parhaillaankin. Lunta oli keskimäärin n. 20cm ja nyt siitä on jäljellä ehkä puolet. Tasainen naputus räystäiltä kertoo, että peite ohenee. Pari seuraavaa päivää pitäisi vielä olla plussakelin päiviä, sitten ehkä vähän jo pakastuu. Ja ehkä saadaan lisää luntakin.
Mitä tämä on tarkoittanut omille kuvaushommille? Melkoisen jäissä ovat olleet, edes ne. Pari viikkoa sitten pyörähdettiin kojulla, sieltä saaliina muutama kanahaukkakuva ja katsemuisto maakotkan ahterista. Ahmoja ei ollut liikkeellä, eikä muitakaan nisäkkäitä. Pakkasta silloin oli sen sijaan noin 15 astetta eli ihan mukava talvikeli. Mutta kun ei, niin ei.
Tammikuun alussa hankin pitkään pyörittelemäni liukulumikengät. Tarkoitus nimenomaan hyödyntää kuvaushommissa, jotta talvella pääsisi paremmin kiertelemään maastoja, joissa ei teitä ole. Muutaman testilenkin ennätin niillä tehdä ennen plussakelejä ja oikein mainioiksi osoittautuivat. Viime viikonloppuna kuvauspuolella saaliina muutama kännykkäkuva kenkäilylenkin ohesta. Maisemat olivat kyllä oikein kivat, kun sunnuntaille sattui ihan kunnon pakkanen. Ketusta tuli sen verran havaintoa, että käpytikka oli jäänyt mahdollisesti aamiaiseksi läheisen puron varressa. Jokunen siipisulka oli enää todisteena.
Sain vihdoinkin ajoiksi hankkia myös uuden pienemmän kamerarepun. Siistin varastojani syksyllä niiden osalta ja luovuin kahdesta omaan käyttöön jotenkin kömpelöstä/sopimattomasta repusta, joten sellaista näppärää päiväreppua ei nyt ole ollut hetkeen käytössä. Tämä on tarkoittanut sitä, että pienempääkin kalustoa on pitänyt raahata mukana isossa repussa, joka ei oikein siihen tarkoitukseen ole sopiva. Joten esimerkiksi viime viikon kenkäilyreissulle jäi reppu ja kamera kotia. Siitä ehkä kimmoke hankinnalle vihdoin syttyi.
Olin jo alkujaan ajatellut, että olisi aika antaa tilaisuus jollekin muulle merkille kuin Lowepro tai Tamrac. Silti pitkään katselin Lowepron keskikoon reppuja, mutta monen sattuman kautta päädyin lopulta Think Tankin Mindshiftiin 26l tilavuudella. Vihreää ensi sijaisesti haaveilin, mutta sopivan tarjouksen sattuessa kohdalle värivalinta oli lopulta tummanharmaa/musta, jossa vihreää vain lenkeissä. Ihan kiva kyllä sekin.
Reppua olen kokeillut selkään nyt muutamilla reissuilla ja positiivista ainakin se, että olkahihnat ja lantiovyö ovat kunnolla pehmustetut. Myös rintahihnan korkeutta voi säätää. Kameraosio aukeaa selän puolelta, joten se luo turvaa, jos kaluston kanssa reissaa tai liikkuu vilkkaissa paikoissa. Toki eipä tavarat ihan tietämättä tipu metsäreissullakaan selkäpuolelta. Pienellä säädöllä reppuun saa survottua R6/R7-rungon siten, että siinä on kiinni 300mm F2.8-optiikka. Leveyssuunnassa syö toki toisen puolen pikkulokerikoilta tilaa, joten hirveästi muuta pidempää putkea reppuun on silloin turha tunkea. Ehkä jos rungon irrottaisi, niin voisi tiukan paikan tullen mennä kaveriksi vaikka 70-200mm F8.2. Lähtökohtaisesti tässä on kuitenkin tarve kuljettaa korkeintaan yhtä pidempää vaihto-optiikkaa lyhyempien putkien ja jatkeiden ohella. Siihen vaikuttaisi sopivalta.
Viime viikonloppuna reppu oli mukana Kolilla ja kuvausvermeet kulkivat oikein huomaamattomasti mukana lumisia ja liukkaita rinteitä kiipeillessä. Tosin reissussa oli vain yksi runko, mutta jokunen optiikka kuitenkin. Teleä myöten. Myös tavaroiden kaivelu laukusta sujui vyöhihnan kanssa helposti. Oikein tyytyväinen olen tähän reppuun, huomattavasti kantajalleen sopivampi kuin edellinen vastaavan kokoluokan reppu.
Jutun kuvat ovat viimeisen viikon ajalta. Lumisia ja harmaita enimmäkseen. Kolilta oli toiveissa saada talvisia pakkaspäivän kuvia, mutta kovin vesikelit sattuivat siihenkin. Sen verran kuitenkin viileämpää, että hetken aikaa lumi kesti puissa vielä sunnuntaiaamunakin. Pari tuntia kuvien ottamisen jälkeen olivat melkein sulaneet pois nekin vesisateen myötä. Tällainen talvi tämä. Koli on kuitenkin aina Koli. Yleensä jotakin erilaista sieltä tarttuu mukaan, vaikkei sää ihan priimaa olisikaan. Nytkin hetken repeäminen pilvi- ja sumuverhossa loi veikeän näkymän Pielisen ylle.
