By 
Kesän kuvauskausi hurahti ja hiipui kohti syksyä ja ruska-aikaa. Sitten meni se ruska-aikakin ja nyt eletään jo syksyn harmainta ja kohta pimeintäkin aikaa. Kokonaisuutena kesä meni valokuvauksen osalta aika maltillisesti, mutta muutamia kivoja juttuja tuli kuitenkin tehtyä. Elokuussa kojuhuipentuma Kuhmossa ja lokakuussa vielä uudelleen Lieksassa.
Kesällä kojuhommat jatkuivat noin kerran kuukaudessa tahtiin. Kesäkuun reissu suolammille oli täysi huti, eipä juuri lintujakaan osunut silloin kohdalle. Heinäkuun metsäreissu sen sijaan oli ahman suhteen todella vilkas ja onnistunut. Karhukin piipahti paikalla, tosin yön pimeimpään aikaan. Ja vaikka heinäkuun alkupuolella yöt eivät vielä tolkuttoman pimeitä ole, niin silti riittävän hämäriä metsässä siihen, ettei oikein kunnollisia kuvia syntynyt. Pari videota sentään. Enemmän ydinkesä kuitenkin kului mökkimaisemia ihmetellessä ja tutustuessa alueen luontotarjontaan ja mitä kaikkea siellä onkaan tarjolla.
Elokuun reissu Erä-Eerolle oli sen sijaan erikoinen. Iltavaloilla ahma pyörähti todella nopeasti rinteessä, eikä suostunut laskeutumaan lammen rantaan paremmille kuvauspaikoille lainkaan. Yön hämärtyessä paikalle lipuivat sitten vastarannalta sudet. Liekö selittänyt ahmanaaraan nihkeää käytöstä. Mutta niin, elokuun iltahämärä ei ainakaan parempi ollut kuvaamisen kannalta heinäkuun öihin verrattuna. Eipä siis saaliina kovin kummoisia susikuvia – tälläkään kertaa. Aamu taas oli hiljainen. Lähdettiin kojulta hieman klo 8 jälkeen ja kesken rinteen nousun ahma ilmaantui alas rannalle! Sieltä se katseli meitä heinäpuskan keskeltä ihmeissään. Eipä siinä, muutamia tilannekuvia lennosta, mutta ei niistäkään kovin suurta mainintaa viitsi tehdä. Huono kuvakulma ja raaka auringonvalo aamukasteen kanssa tekivät tehtävänsä tumman eläimen kuvaamiseen. Tilanteena kuitenkin ikimuistoinen.
Huonosta susi- ja karhutuurista sisuuntuneena päätettiin lähteä seuraavana viikonloppuna testaamaan, onko tuuri aivan yhtä huono Kuhmonkin puolella suuremmilla kojumestoilla. Ei ollut. Se olikin sitten melkoista tykitystä heti kojuun astumisen jälkeen. Karhua karhun perään ja kokonainen susilauma. Lisäksi merikotkaa, varpushaukkoja, kanahaukka ja ties mitä muuta lentäjää. Tuli suorastaan ähky, ainakin susikuvista ja -tilanteista. Yli vuoden olen sutta yrittänyt kojusta kuvata siinä kovin hyvin onnistumatta. Arka eläin liikkuu yleensä vaivihkaa ja vähintäänkin hyvin hämärissä ellei suorastaan pimeissä olosuhteissa. Nyt tuntui, että kuvia tuli jo ihan liian helpolla. Lisäksi olosuhteet sattuivat kohdilleen siinäkin mielessä, että sateisen päivän jälkeen kirkastuva ilta loihti suolle aivan mystisen sumuverhon. Kyllä oli valot ja tunnelmat kohdillaan aamuun asti ja monta todella onnistunutta kuvaa tuloksena. Hieno kokemus, vaikka vähän hiljaisempaan kojutouhuun tottuneena tuntuikin suorastaan suurkaupungin vilinältä.
Syyskuu oli taas rauhallisempaa aikaa. Enimmäkseen tuli keskityttyä maisemakuvauksiin ja sumujahtiin. Useampi komea sumuaamu tulikin elettyä varsinkin Lieksan suunnalla. Sumujen seasta muutamia löytöjä, mm. tuoreita karhun jätöksiä, mutta ei muutoin karhuhavaintoja. Ei myöskään hirviä, vaikka pari kertaa pellon reunassa huudeltiin. Liian vähän aikaa kuitenkin käytin, jotta kunnollisia tuloksia olisi saanut eläinkuvien osalta. Syyskuun lopulla tehtiin vielä yksi kojureissu Kuhmoon, tällä kertaa eri paikkaan kuin elokuussa. Todella hiljainen yö siihen sattui ja muutenkin kojuhomma ei oikein kyseisessä paikassa toiminut. Monta klikkiä ja ei niin positiivista kokemusta. Jatkossa omat reissut kuitenkin suuntautuvat muille toimijoille, jos reissuja vielä tulee.
Syys-lokakuun taitteessa ahmakojuilla tapahtui kummia. Ensimmäistä kertaa näin pentujakin! Tai oikeammin yhden pennun metsäkojulla. Noin puolivuotiashan se silloin oli. Hieman myöhemmin kaksi aikuista ahmaa seikkaili lampikojuilla kahden reissun ajan. Jälkimmäisellä reissulla jopa jonkinmoiseen paritteluharjoitukseen päätyen. Kummallisen tiiviisti ne kuitenkin pyörivät yhdessä jonkin aikaa, ehkä noin 2-3 viikkoa. Silläkin naaralla tiettävästi oli pentu tänä vuonna, mutta ehkä vieroitettu jo tuossa vaiheessa tai ainakin likimain omillaan. Jälkimmäisellä näistä reissuista autonkin eteen löytyi pinttelemään kaksi ahmaa. Vaikuttivat minusta metsäkojun emolta ja sen pennulta, jonka näin ja kuvasin syyskuun alkupuolella. Uusi kokemus sekin.
Kotirintamalla kuvaushommia ei hirveästi ole tullut. Syksyn ruskastudio jäi vajaakäytölle, vaikka siellä mm. harmaapäätikka harvakseltaan pyörähti. Oravia on riittänyt entiseen malliin, onhan niistä jokunen kuvakin tullut napattua. Lämmin syksy on kuitenkin jonkin verran lajikirjoa vielä pitänyt kapeampana. Saa nähdä, kuinka tämä tästä etenee ja missä vaiheessa aletaan nähdä enemmän talvisempia kelejä?
