
Apua, kuinka nopeasti aika taas kiitää. Niin monta mielenkiintoista kuvausprojektia olisi ollut tarjolle keväälle, mutta aina niitä on pakko työntää osa sivuun. Niin tänäkin vuonna. Tai sitten pitäisi osata kloonata itsensä ja kameransa useampaan paikkaan yhtä aikaa. Toukokuulle osuivat vielä suurempi autoprojekti, kun edellisestä autosta ei tullut kelvollista peliä jatkuvista takuukorjauksista huolimatta, se veroitti liikkumista kameran kanssa aika radikaalisti. Samaan aikaan pyörähtivät myös mökkiasiat eteenpäin ja nyt löytyy oma piilopirtti, josta käsin on helpompi suunnitella kuvausreissujakin. Joten siinäpä se kevät sitten menikin.
Onnistuneita juttuja kuvauspuolella ovat kuitenkin olleet keväiset ahmakuvat sekä kertaalleen nähty karhu kohtuullisessa iltavalossa myös. Ensimmäiset jotenkin siedettävät susikuvat ovat myös toteutuneet. Kaksi jälkimmäistä näistä samalla reissulla huhtikuun puolivälissä, kun olin pitkästä aikaa ensimmäistä kertaa kojulla yötä talven jälkeen. Ahmakuvat sitten siitä reilu viikko uudella yrittämällä.
Sammakkokuvaukset ovat olleet joka vuosi ajatuksissa. Sinne ne taaskin jäivät. Sen verran ennätin tehdä ennakkotiedusteluja, että vapunaattona kävin katsomassa potentiaalisia paikkoja ja pari löysinkin, missä kurnutus alkoi olla villissä vauhdissa. Petasin itselleni suunnitelman ja kuvauspaikan seuraavalle päivälle. Kun saavuin paikalle, joku oli parkkeerannut veneensä juuri siihen suunniteltuun paikkaan. Koska lähestymiskulmat olivat rajalliset, eipä siltä reissulta paljoa sitten irronnut. Hetken kyykin veneen vieressä, mutta ei vain taipunut enää suunniteltuun kulmaan ja muut kulmat peittyivät sakeaan kaislikkoon. Pari sammakoiden silmäkuvaa sentään.
Toinen projekti ja oikeastaan suurempi sellainen, oli teerikuvaus. Nimenomaan kevätsoitimelta. Kyselin paristakin paikasta suorastaan kojuvarausta, mutta kumpikin möivät siinä vaiheessa ei oota. Jostakin syystä tänä keväänä soidin käynnistyi viiveellä ja siinä tuntui olevan monia muitakin kummallisuuksia. Katselmuksia luomupaikoista tehtiin vähän siellä sun täällä. Ihan tässä kodin lähettyvilläkin jossakin soivat, mutta tarkempi paikka ei ole koskaan selvinnyt. Sen sijaan sukulaiskontaktien kautta löytyi peltosoidin, jossa parin tiedustelureissun perusteella vaikutti oikeasti olevan toimintaa. Ensimmäinen näistä reissuista sattui vielä kevään viimeiselle kunnon pakkasaamulle, hieman oli kuvaaja ja kameratkin kohmeessa -20 asteessa. Linnut sentään saapuivat paikalle, mutta aika hidasta oli siinä vaiheessa niidenkin taistot.
Yhtenä keväisenä sunnuntai-aamuna klo 3.30 jälkeen ajeltiin uudelleen paikalle teltan ja varusteiden kanssa. Yllätys! Teeret olivat jo paikalla, vaikka mitään soidinta ei siinä vaiheessa vielä ollutkaan. Vähän tuli pelko, että siinäkö meni koko reissu hukkaan ja tuskailin, että olisi sittenkin pitänyt tulla yöksi. Saatiin kuitenkin häiriö anteeksi ja teeret palasivat tantereelle hetikohta telttaan kömpimisemme jälkeen. Kaikkein kiihkeimmät taistot käytiinkin heti siinä, sillä parikin naarasta oli laskeutunut taistelutantereelle tarjolle.
Hämäräähän se oli ja myöhäisestä saapumisesta johtuen myös teltan paikka jäi aivan liian kauaksi soitimen keskustasta. Pellolla kasvava pieni pajukko ja korkeammat heinätöppäät peittivät harmillisesti parhaimmat tapahtumat. Ja lisäksi olisi tosiaan pitänyt olla noin 10-20m lähempänä, teeret tuskin tästä olisivat häiriytyneet, kun eivät aikaisemmasta keskeytyksestäkään. Seuraavalla viikolla ei sitten enää tapahtunutkaan maassa mitään. Positiivisena knoppina kuitenkin muutama oikein kiva lentokuva suopöllöstä. Tästä voi jatkaa harjoituksia syksyllä ja ensi keväänä. Nyt on jo vähän kokemusta ainakin siitä, mitä ei kannata tehdä.
Mainittakoon loppuun myös toukokuun lopun vaarakiipeily uusissa mökkimaisemissa. Ei siellä oikeasti paljon ole kiivettävää, kun mökki on rinteen puolivälissä, mutta vaaran laelta aukeaa kyllä oikein komeat maisemat Lieksan metsä- ja järvimaisemien ylle. Eikä paikalla leijaillut hiirihaukkakaan huonompi yllätys ollut. Joskin kamera sillä reissulla seisoi mökin terassilla. Ilmanko oli hienoa leijaamista tarjolla.