Lintukevät

Kevät 2016 on ollut lintuvoittoinen. Harvinaisimmasta havainnoista mainittakoon kuningaskalastaja, josta kuvasaalis jäi kylläkin kovin kehnoksi. Sen se kuitenkin poiki, että tuli päivitettyä objektiivikalustoa. Pitkässä päässä telen virkaa hoitaa nykyisin Tamronin 150-600mm, johon olen hintaansa nähden toistaiseksi erittäin tyytyväinen. Hankinnassa olisi vielä kulmaetsin ja uusi kamerareppu. Kesäloman reissusuunnitelmat kaipaisivat helposti mukana kuljetettavaa reppua, myös lentokoneessa. Mutta palataan niihin lintuihin. Myös uivelo oli pitkästä aikaa mukava nähtävä, kuvat siitäkin vähemmän mairittelevia. Pikkutikka ja liro sen sijaan olivat suosiollisia, liro useampaankin otteeseen. Eilen illalla kameran edessä viihdytti tukkakoskelopariskunta, joka käytti hyväkseen rantaveteen kutemaan noussutta särkiparvea. Samalle apajalle yritti myös kuikka, mutta se oli kuvaajan suhteen huomattavasti arempi. Ehkä jatkossa etsin on enemmän vesilintujen suuntaan, lehti on kuhahtanut sen verran nopeasti puihin, että metsissä havainnointi alkaa olla oma haasteensa.

Perhosia on myös ollut lennossa mukavasti. Neitoperhonen, herukkaperhonen, suruvaippa, sitruunaperhonen ja toki pienet kangasperhoset ovat olleet vakiohavaintoja. Varsinkin herukkaperhonen on yllättänyt runsaalla esiintymisellään. Ehkäpä perhoskesästä on tulossa edellistä vuotta selkeästi parempi. Pitäisiköhän vielä makrokalustoakin päivittää. 😉