By 
Vuosi on taas pitkällä. Henkilökohtaisesti erittäin raskas vuosi, vaikka muutamia valopilkkujakin sekaan mahtuu. Onneksi niin.
Syksyn mittaan olen viettänyt kojuilla neljä päivää ilman merkittäviä tuloksia. Likimain vesiperäreissuja siis. Tai no jos saldoa arvioidaan närhikuvien perusteella, niin sieltä ollaan kyllä plussan puolella. Niin paljon, että muualla niiden kuvaaminen on jäänytkin ihan kokonaan. Vain kerran noilla reissuilla arvelen nopeasti nähneeni vilauksen sudesta. Samalla reissulla näin varmuudella myös ahman, mutta se jäi kuvaamatta, kun pintteli niin nopeasti risukon suojiin sekin. Myöskään kotkarintamalla ei sen enempää mainittavaa.
Marraskuun puolivälin jälkeen onni lopulta kääntyi ja pari viimeisintä reissua ovat tuottaneet pitkästä aikaa ahmaisia ruutuja. Myös maakotka näyttäytyi viimeisimmällä reissulla, mutta valitettavasti onnistuin keskeyttämään sen aamupalan, joten sain myös kotkavihat niskaani. Lintua ei enää sinä päivänä näkynyt.
Päivän valoisa aika alkaa kuitenkin käydä auttamatta lyhyeksi ja samalla olen taistellut vastaan perinteistä syysapatiaa kuvaushommissa. Loka-joulukuun väli on ollut aina hankalaa aikaa, vaikka nyt odotukset olivat korkeammalla valovoimaisten linssien hankinnan vuoksi. Silti motivaatio meinaa kadota ja tekisi mieli jättää kamera reppuun ja reppu komeroon. Edes lintujen ruokinnalta en ole kuvia ottanut varmaan pariin viikkoon.
Marraskuu ei sinänsä muutoin ole mikään ehdoton ei kuvaamiselle. Syksyn valot, kaamos ja lehdetön luonto luovat omanlaisensa puitteet. Eläinten liike toki voi jonkin verran vähentyä, mutta toisaalta linnut aktivoituvat varsinkin ruokinnoille kesän jäljiltä. Myös ensimmäiset kunnon pakkaspäivät ovat suorastaan aivan spesiaali hetkensä marraskuussa. Liekö sellaista valoa tarjolla muuhun vuodenaikaan lainkaan?
Jonkin verran olen kahlaillut vuoden kuvasaldoa lävitse pimeinä päivinä ja samalla siivonnut turhia ja epäonnistuneita ruutuja pois. Kyllähän nykyisten kameroiden sarjakuvausmoodit ovat sitä luokkaa, että tarpeettomia ruutuja syntyy melkoisia määriä ihan yksittäiselläkin kuvausreissulla, kun kuvattavaa löytyy. Olen huono tekemään kuvien poistoa järjestelmällisesti jokaisen kuvausreissun päälle. Se kyllä kannattaisi, silllä tämän vuoden saldo näytti syövän levytilaa pitkälti toista teratavua. Olen päässyt siivouksessani kesäkuun kuviin ja vieläkin saldo on yli teran, onneksi raja kuitenkin lähestyy.
Samalla päähän on noussut jälleen pyörimään ajatus R7:sta luopumisesta. Tarvitsenko oikeasti enää kroppikennoa ja onko siitä saatu ulottuvuushyöty enää sen arvoinen, että työstän julmettua määrää epäteräviä ruutuja pois varastoista. Ainakin R6 Mark II:sen rinnalla seiskan tarkennuksen osuvuusprosentti on karmeaa katsottavaa nopeissa tilanteissa tai vähänkään hämärämmissä olosuhteissa. Lisäksi elektronisen sulkimen roller shutter -ilmiö puskee läpi hurjan monissa kuvissa, kun taas kutosessa en siihen juurikaan ole törmännyt. Ongelma onkin ehkä enemmän jo siinä, että mitä seiskan tilalle? Vai eikö mitään?
Kaksi täysikennoista kameraa on ehkä turhan päällekkäistä, vaikka kieltämättä R5 saati R3 olisi aika hunajainen kapine omissa käsissä. Kroppirungoista tuskin löytyy R7:aa parempaa vaihtoehtoa omiin tarpeisiin, joten ei kannattane hypätä ojasta allikkoon. En tiedä, ehkä annan seiskalle vielä aikaa kevääseen asti. Kyllähän se hitaammissa tilanteissa ja hyvässä valossa tekee hyvää jälkeä. Olen pitkään siis kulkenut ulottuvuus edellä omassa kuvaamisessa ja nyt vaikuttaa, että täyskäännöskohtaan on tultu siinäkin. Toki kuvaaminen on muuttunut muutenkin suunnitelmallisemmaksi kojuilun myötä, mutta muutoinkin.
Optiikkaosastolla alan sen sijaan olla varsin tyytyväinen lasivalikoimaan. Toki laajakulmaista ja valovoimaista L-lasia tai vastaavaa reppu vielä kaipailee. Ja sitten, kun oikeasti rikastun, niin pidempää valovoimaista teleä myöskin. Joten saahan tänne jonoon täytettä putkienkin osalta, ja vielä aika pienellä ponnistuksella. Isompi pähkinä lieneekin tuo runkoasia tulevan kevään osalta. Keväthän perinteisesti on itselle ollut kamerakaluston hektisintä päivitysaikaa, joten ehkä siihen mennessä vaakakuppi on johonkin suuntaan jo kallistunut.
