Yleinen

Vuosi oli haastava monellakin tapaa. Monta kuvauksellisesti antoisaa ja rikasta hetkeä siihen myös mahtui. Toisaalla tiivistin vuoteni lausahdukseen ”Mikä ei tapa, vahvistaa.” ja siitä pidän kiinni täälläkin. Voittajana ja elossa vuodesta kuitenkin selvittiin. Onnellista ja Kuvauksellista Uutta Vuotta 2014! Toivottavasti on ilo palata asiaan uusin ja entistä paremmin kuvin.

Pitkästä aikaa kameran kanssa liikenteessä. Jalka alkaa vihdoinkin taipumaan ja kävin testaamassa sitä pienellä kuvausreissulla. Kyykyssä ei vielä olla, eikä jalkaan nojailla, mutta ainahan sitä voi testata tuoreen rantajään kantavuutta vatsallaan. 😉 Viime yö oli pakkasyö ja rannoilla alkoi olla jäätä jo muutamia metrejä rantaviivasta aavalle päin. Lahdissa enemmänkin. Pieniä

Lauantai-iltana oli pitkästä aikaa aktivoitumista revontuliennusteissa ja samalla kirkas pakkasyö. Uutisissa oli lisäksi väläytelty jo useaan otteeseen Geminidi-parven tähdenlennoista. Siinä seitsemän aikoihin ennustelukemat olivat jo kohtuullisen korkealla ja suuntasin auton keulan kohti vakiopaikkoja. Samalla hetkellä, kun nousin autosta, alkoi pohjoistaivaalle ilmaantua nopeasti etenevä revontulivyö. Tutulta suunnalta se tuli, kylän päältä

Pitkästä aikaa kamera vei ja minä seurasin sen minkä polvi antoi toipumiseltaan myöten. Suuntana olivat jäiset kosken rannat. Tasapainottelin pitkään pienen metsäpuron ja Kerman kuohujen välillä ja päädyin ensimmäiseen lähinnä ajatuksella, että myöhemmin talvella tuskin pääsisin sinne enää ilman isompia hiihtovarusteita. Takana on muutama loskainen päivä, joten enimmät jäät olivat

Kun ei aktiivisesti pääse kuvaamaan, pitää kaivella arkistoja. Jokainen valokuvauksen harrastaja tietänee sen tunteen, kun arkisto kaipaisi totaalista läpikäymistä. Ei huolta, en ole saanut tehtyä sitä tälläkään toipumisjaksolla, jota on nyt parisen kuukautta jo kestänyt. Mutta viihdyn kuitenkin mylläämässä arkistojen aarteita. Viime päivät olen selaillut kuvia tämän vuoden alkupuolelta. Joka

Koski muokkaa jäätä, jää muotoutuu kosken reunoille. Mitä silmä siellä näkee? Yksi inspiroivimmista kuvauskohteista on jää. Se on monimuotoinen, yllättävä, se heijastaa ja se peilaa. Virtaava vesi lisää muotojen monipuolisuutta ja hioo jään särmää. Kyllästyykö jään katselemiseen koskaan tai kuvaamiseen? Kasvoja jäällä on monia, muotoja useampia. Monena keväänä ja talvena

Harmaita päiviä, harmaita ajatuksia. Eipä niistä paljoa enempää kamerankaan eteen synny. Sunnuntailta ovat nämä kuvat. Sumuinen päivä kaikkineen. Alkutalven pikkupakkasia odotellessa.

Blogin etusivulle HeRoArt 31. lokakuuta 2013 – 10:12 Vihreitä repoja Revontulirintamalla oli ollut kohonnutta aktiviteettia jo parin päivän ajan. Eilisiltana ennusteet paukuttivat ajoittain punaisella ja taivaalla alkoikin näkyä jo alkuillasta vihreä revontulivyö horisontin yläpuolella. Lisäksi ilma viileni ja painui pienesti pakkaselle, joten taivas oli hetken aikaa kirkas. Taivaanlaella oli paljain silmin

Muistin osallistuneeni vuotuiseen Vuoden Luontokuva-kilpailuun. Pisteet siitä. En kyllä missään vaiheessa vuotta muistanut seurata kilpailun edistymistä. Voittaja julkaistiin viikko sitten, muutaman päivän jälkeen tajusin listoja lukiessani, että olin itsekin päässyt yhdellä kuvalla semifinaaliin asti. Kyseinen kuva on otettu kesäkuun 2012 alussa kotiseudun lähimaastosta. Seisoin purossa kumisaappaissani jalustan ja kameran kanssa

Viime päivinä on näkynyt useita kuukuvia täydentyvän kuun myötä. Pitihän se siis tänä iltana ottaa kamera käteensä ja suunnata etsin taivasta kohden minunkin. Ilta oli pilvinen ja erittäin tuulinen. Voisiko sanoa hyytävä. Silti muutaman kuvan ajan sinnittelin taivasalla katselemassa kuuta ja kuunsiltaa, joka lumoavana levisi järven pintaan. Kohinaa on melkoisesti,