Yksinkertaisuutta

Mitä hyvä kuva pitää sisällään? Kauneus ja hyvyys on pitkälti katsojasta kiinni, mitä kuvan onnistumiseen tulee. Valokuvauksessa on tiettyjä ”normeja”, joita oppaissa ja koulutuksissa tarjotaan, mutta monesti hieman rajaa rikkova kuva voi olla puhuttelevampi ja muistettavampi. Millaisesta kuvasta itse pidän, milloin koen onnitumisen hetkiä?

Suurimmaksi osaksi minua miellyttää pelkistetty, melko yksinkertainen kuva. Liian monta elementtiä saa kuvan äkkiä sekavaksi. Huomio keskittyy, tai yrittää keskittyä, moneen eri asiaan ja lopulta kuvasta ei jää mieleen juuri mitään. Pidemmän päälle. Toisaalta joskus huomaan palaavani katsomaan sellaista kuvaa kuitenkin uudestaan ja uudestaan, koska mieleni hakee siitä joka kerta jotakin uutta. Joskus olen kyllä miettinyt sitäkin, että onko se kuitenkin joku yksittäinen asia, joka sellaisessakin kuvassa minuun vetoaa.

Eri vuodenaikoina koen myös miellyttäväksi hieman erilaiset kuvat. Lähinnä värimaailmaltaan. Syksyllä pelkistetymmät, tummempisävyiset kuvat pysäyttävät paremmin kun taas kesällä kuvissa saa näkyä enemmän värejä.

Silmä kehittyy näkemään vuosien saatossa valokuvia eri tavalla. Aivan varmasti katson monia kuvia toisin, kuin katsoin vaikkapa viisi vuotta sitten, saati kymmenen. Omassa kuvatuotannossa kriittisyys kasvaa, tosin niin se kasvaa muidenkin kuvia kohtaan. Tämä lienee luonnollista kehitystä, kun johonkin asiaan perehtyy kunnolla ja viettää sen parissa vuosia.

En nyt osaa varsinaista pointtia osoittaa tälle pienelle pohdinnalle tästä asiasta. Se kuitenkin tasaisin väliajoin nousee pinnalle. Yleensä niissä tilanteissa, kun esimerkiksi minun ottamaani kuvaa kehutaan, vaikka koen sen itse hyvinkin kriittisesti epäonnistuneeksi. Toisaalta mietin myös toisten kuvia katsellessani silmääni miellyttävän kuvan ominaisuuksia. Ja jokaisellahan meistä lienee se tietynlainen näkemys kameran takana, jota on vaikea toisen jäljitellä. Huomaan itsekin tuottavani materiaalia, joka alkaa olla tunnistettavissa tietynlaisen tyylinsä vuoksi. Kaipa se on vuosien saatossa muokkautunut sellaiseksi. Miten hankalaa sitä on lähteä sitten rikkomaan? Toistaiseksi en ainakaan kovin radikaaleja rajarikkomuksia ole saanut tehtyä. Ehkä tyylin muuttamiseen tarvitaan jotakin isompaa, täysin uusi näkemys tai kokemus. Sitä odotellessa.