By 
Onnistui se sittenkin! Vihdoinkin palaset loksahtivat kohdalleen ja pääsin ensimmäistä kertaa tosihommiin verkkojen ja pisaroiden kanssa ja tapasinpa muutaman kutojankin tekeleeltään keikkumasta.
Tämä oli oikeastaan ensimmäinen kerta, kun ”vakavissani” lähdin kuvaamaan yökosteuden pisaroimia hämähäkinverkkoja. Kotipihassa olen toki tänä syksynä pari kertaa kokeillut, mutta siellä verkot tuppaavat menemään maata myöten tai ovat kiinteästi oksien ympärillä, jolloin tilaa verkolle ei ole hakea kunnon kuvakulmaa. Lähinnä niistä on pelkkiä pisarakuvia sitten tullut.
Aamu oli sumuinen, ensimmäisen kilometrin jälkeen piti odotella auton ikkunoiden kirkastumista. Minulla ei oikein ollut selkeää suuntaa, minne päin suuntaisin. Kävin katselemassa pari muuta paikkaa ensin, lähinnä ihan muilla kuvasuunnitelmilla. Pellon kelohongassa keikkui lintuparvi, muutama onnistunut kuva siitä ja matka jatkui. Rannassa oli jo napakka tuuli ja rantakaislikot ja -heinikot kuivia sen vuoksi, eikä sumuakaan enää näkynyt. Sitten päädyin soratien pätkälle, jossa olen joskus perhosia kuvaillut. Siellä alkoi onnistaa, useammankin verkon kohdalla.
Hakemistahan tämä vielä on, mutta nyt ensimmäisten kuvien jälkeen, tiedän mitä ja miten haluan huomen aamulla lähteä kokeilemaan uudestaan. Ainakin sääkartan mukaan tilanne näyttää lupaavalta. Ja sitäpaitsi, jokainen verkko on tekijänsä taidetta, yksilöllinen rakennelma. Pienessä maailmassa voi asua suuri ihme!
