
Olen vuosia haaveillut löytäväni kunnon lummepaikan. Tiesin jo valmiiksi, että itseasiassa kotini lähellä kasvaa kahdellakin järvellä lumpeita. Mutta ne kasvavat sameassa, mutaisessa ja suopohjaisissa lahdukoissa. Niin kuin lumpeet nyt yleensä tekevät. Halusin päästä lähelle ja vedenrajaan, enkä omista venettäkään. Kertaalleen upotin itseni soiseen rantaveteen kahlatessani, melkein kameranikin. Sen jälkeen pysyin siitä rannasta kaukana tai ainakin vesirajan yläpuolella.
Tänä kesänä löytyi toiselta noista järvistä lahti, jossa on kirkas ja matala hiekkapohja. Ja paljon lumpeita. Siitä se sitten lähti. Kahteen viikkoon kuvasin useamman tuhat kuvaa. Parhaina iltoina yli tuhat kuvaa. Hain tiettyä fiilistä, valoa ja aallokkoa. Aivan sitä täydellistä kuvaa en kuitenkaan saanut, juuri sitä mitä hain. Toisaalta kukinta jatkuu vieläkin, että onhan tässä päiviä jäljellä ja jääpähän ainakin ensi kesälle tavoitetta.
Mitä lopulta sain tästä kahden viikon jaksosta? Paljon kokemusta ja paljon uusia ideoita. Paljon tietoutta vesikasveista ja -hyönteisistä. Sekä muutaman todella positiivisen yllätyksen. Opin piirtämään kameralla, jos näin voisi sanoa. Osa kuvista oli hyvinkin epätodellisia, valokuviksi. Toisaalta aikajanalla tarkasteltuna huomaan itsekin kehitykseni noin lyhyessä ajassa. Hyvin nopeasti vaatimustaso kasvoi, pelkkä kukka vedessä ei enää riittänyt. Hain taustaa ja valoa, juuri sopivaa aallon liplatusta, vesisateiden jälkeistä kukkaa, vajoavaa lummetta, vedenalaista kasvia.
Lumme kukkii edelleen. Miksi kuvausinto lopulta katkesi? Aloin toistamaan itseäni ja huomasin sen itsekin. Vaikka kuvien taso oli teknisesti ok, en kuitenkaan enää saanut uutta irti, vaikka kuinka hain. Tarvitsin taukoa ja sitä pidän edelleen. Lähes kaikessa kuvaamisessa. Facebookin kuvaryhmät varmasti huokaisevat helpotuksesta nyt, hieman taukoa lummekuvapommituksesta. Uusi kuvausmotivaatio on kuitenkin kasvamassa. Kukkien parista taivaalle. Syksy, pimenevät tähtikirkkaat illat ja linnunrata. Revontulet. Syksy on aina ollut haasteellisinta aikaa minulle valokuvauksessa, kenties tänä vuonna inspiraatio ja motivaatio yllättävät minut kesken syyssateiden.