Views: 123

Tällä viikolla se alkoi. Revontuliennusteiden armoton seuraaminen ja taivaan vahtiminen. Ensimmäinen tuotokas ilta oli jo alkuviikosta, mutta olin estynyt lähtemään kotipihaa kauemmaksi kameran kanssa, joten kuvasaalis oli melko vaisu, ainakin maisemallisesti. Toiveeni suuntautuivat tähän viikonloppuun, sillä puhelimen ennustehälytin oli varovasti ilmoitellut pienestä auringonpurkauksesta 30.-31. päivän tienoilla. Suunnitelmat ja kamera valmiiksi.

Eilen siis odottelin pimeän tuloa innokkaasti, kun olin jo päivällä huomannut pientä tihentymistä repoennusteissa. Noin kymmenen aikaan illalla alkoi taivaalla kirkastua. Kotiin kävellessäni jopa paljas silmä erotti pohjoistaivaalla selkeän hehkun. Kotona pikainen kenkien vaihto, kamerareppu selkään ja jalusta kainaloon. Onneksi matka rantaan oli lyhyt, sillä jo matkan aikana aktiviteetti selkeästi lisääntyi.

Ensimmäinen kuvausreissu tuotti reilut 100 kuvaa, joihin sisältyi pari kunnollista violetinsävyistä pilarihuippua. Ei kuitenkaan yritystäkään koronan suuntaan, vaan loimotus jäi melko matalalle parhaimmillaankin. Noin 1,5h jälkeen luovutin ja siirryin kotiin katselemaan tuloksia.

Hetken kuluttua ennusteet kipusivat uusiin huippulukemiin ja vilkaisu pihalle paljasti uuden ja entistä voimakkaamman aktivoitumisen. Eikun reppu mukaan, jalusta kainaloon ja tällä kertaa autolla uuteen paikkaan tarkistamaan tilanne. Virhearvio. Taivas hehkui, mutta rannasta katsottuna aivan väärään suuntaan. Joten takaisin autoon ja takaisin alkuperäiseen paikkaan. Kello taisi siinä vaiheessa olla noin puoli kaksi yöllä päätellen lähibaarin ulossuuntautuvasta asiakasvirrasta.

Tällä kertaa taivas ja lammenpinta loimusi kirkkaita vihreän ja violetin sävyjä. Luonnon ilotulitus kesti sillä saumaa reilun tunnin. Rekvisiitta ja maisemat eivät siis juurikaan vaihtuneet, mutta näkymä oli komeaa katsottavaa. Lisäksi kuikan yksinäinen huuto ja hieman kirpakka, mutta talven pakkasöihin verrattuna lähes helteinen alkusyksyn yö, loivat omaa tunnelmaansa tilanteeseen. Valvominen ei harmittanut yhtään. Yllä oleva poiminto jostakin välistä tuota jälkimmäistä kuvausreissua.

P.s. Revontuliennusteet näyttävät edelleen kohonneita lukemia. Kenties ensi yökin on vielä aktiivista valvomista ja revontulien taikaa, tällä kertaa ei tarvitsisi edes valvoa yksin.

Previous post Kun iMacista tulee unelias
Next post Taru Lohikäärmeen Valtakunnasta

Average Rating

5 Star
0%
4 Star
0%
3 Star
0%
2 Star
0%
1 Star
0%

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *