By 
Olen ajanut uutta kameraa sisään nyt poikkeuksellisen kovalla tahdilla. Viime kesänä aloin ajatuksen kanssa opetella lentävien lintujen tilannekuvausta R7:lla ja nyt R6:lla on ollut hyvä jatkaa, kun keväinen urpiaisparvi on viihtynyt pihapiirissä edelleen. Pieniä ja vikkeliä lintuja, jotka järjestävät nopeita tilanteita. Mikäpä sen parempi kohde kokeilla kameran eri toimintoja ja kykyjä.
Jonkin verran olen vertailun vuoksi kuvannut Canon R7- ja 6D mk II-rungoilla samoja tilanteita ja kyllä R6 pesee molemmat. Tarkennusnopeus on selkeästi parempi kuin R7:ssa, peilillisestä kutosesta puhumattakaan. Myös kohina ja pimeiden tilanteiden sieto on parempaa, kuten täysikennoiselta sopii odottaakin. Toki nykyiset kuvankäsittelyohjelmat ovat aika velhoja kohinan suhteen menneisiin vuosiin verrattuna, joten sekin tekee osansa.
Vanhan kutosen, joka sekään ei oikeasti ole kovin vanha, kanssa kaipaa äkkiä monia toimintoja, jotka siitä puuttuvat. Mm. silmätarkennus on yksi tällainen. Lisäksi 6D:n painon huomaa, varsinkin kun nokalla roikottaa esimerkiksi Canonin EF 100-400mm IS USM II:sta. Silloin kevyempi runko nousee arvoonsa. Olin viikonloppuna jo sormi liipaisimella tilaamassa RF 100-500mm putkea, mutta EF-versio piti vielä pintansa, kun siitä ei nopeita kauppoja syntynyt ja toisekseen kuvanjälki on edelleen priimaa. Eikä tuon toimivuutta oikeastaan voi haukkua R-sarjalaistenkaan kanssa, adapterilla toimii pääosin kuin unelma.
Mitä haasteita R6:n kanssa sitten on tullut vastaan? Ehkäpä sitä samaa, mitä monen muunkin rungon. Niin nopea kuin tarkennus onkin, välillä sillä on vaikeuksia löytää kohdetta esim. oksien seasta tai muutoin kirjavasta taustasta. Tarkennuksen löydettyään kohde pysyy kyllä kohtuullisen hyvin lukittuna. Sarjakuvauksessa väistämättä tulee hutiruutuja, välillä kyllä turhankin paljon, mutta en tiedä onko se enemmänkin kyseisen kuvaustavan ominaisuus kuin varsinainen vika.
Tässä nyt ensitunnelmia uudesta rungosta muutaman tuhannen kuvan jälkeen. Päivitys ei kaduta. Akunkesto on lisäksi ollut positiivinen yllätys, ainakin nyt näissä lintukuvaharjoituksissa. Ehkäpä kesä näyttää tarkemmin, miksi akunkeston kerrotaan huonontuneen merkittävästi aikaisemmasta.
Ja loppuun se tuleva haaste. Vihdoin ja viimein sain toteutettua pitkäaikaisen haaveen ja varasin kesälle kuvauskojun! Olen jo useamman vuoden sitä pyöritellyt mielessäni ja viime kesänä olin melkein jo jalka ovenraossa menossa, kunnes se sitten peruuntui. Nyt toivottavasti päästään maaliin asti ja kojuyö sattuisi muutoinkin olemaan tarjonnaltaan aktiivinen.
