By 
Juhannus on jälleen kerran ohitettu, mutta pitkä viikonloppu antoi mahdollisuuden aamuvarhaisen kuvailuihin. Sunnuntaiaamuna joutsen-herätyskello töräytteli fanfaarit ilmoille noin klo 3.30, joten mikäpä sen parempi aika herätä, tunkea tikut silmiin ja painella pellon pientareelle ihmettelemään, mitä siellä tapahtuu. Vai tapahtuuko mitään.
Aamukosteus ja hentoinen sumu olivat tarttuneet ainakin hämähäkin verkkoihin kauniisti. Toiveena oli löytää kuivattelemassa olevia hyönteisiä, korentoja erityisesti. Miksei hieman isompia perhosiakin, jos sopivasti sattuisi. Perhosten suhteen tarjonta jäi heikoksi ja pienemmät alkoivat päästä lentoon jo neljän aikoihin. En sitten tiedä, johtuiko aamusilmistä vai eikö vain etsintäalue ollut otollista seutua yöpymiselle. Hämähäkkejä ja etanoita löytyi helposti, varsinkin kun verkot tosiaan kimmelsivät kirkkaasti aamuvaloissa. Korentojen kanssa meni pidempään, kunnes olin jo palailelemassa nukkumasijoja kohti. Silmäkulmaan osui pisaroin koristeltu nelisiipinen propelli. Siinähän se pieni korento odotteli leimun varrella, että kosteus haihtuisi. Tuloksena muutamia kohtuullisesti onnistuneita kuvia ja jälleen kerran paljon parannettavaa. Miten sitä ei kuvatessaan ikinä tunnu muistavan huomioida kaikkea, vaikka kuinka on miettinyt homman etenemistä. Vasta koneen ruudulta paljastuu, mitä sillä kertaa unohtui. No, ehkäpä se valokuvauksen suola jälleen kerran löytyy siitä, että aina jää parannettavaa.
Aamuherätys oli kuitenkin enemmän voiton puolella, vaikka päivällä valvominen kostautui armottomana väsymyksenä. Kuinka monta kertaa olenkaan harmitellut sitä, ettei luonto suonut itselle aamuihmisen ominaisuuksia. Nykyisin ei tosin juuri edes iltaihmisenkään. Sitä on tasaisen väsynyt suuntaan ja toiseen. Lisäksi pienikin ylimääräinen valvominen kostautuu monen päivän palautumistarpeena. Tasan ei siis käy kuvaajien lahjat, mutta näillä on mentävä, mitä on saatu.
Juhannusbonuksena mainittakoon ensikokemukset Canon RF 100-500mm L IS USM-objektiivista. Eihän sitä EF 100-400mm L IS USM II:sta pitänyt päivittää, mutta näin siinä lopulta kuitenkin kävi. Ehkä merkittävin syy oli se, että minulle oli kertynyt useita tarpeettomia objektiiveja, joiden myynti suoraan ei ottanut tuulta alleen. Päädyin siis kyselemään vaihtotarjouksia liikkeiltä ja kun sopiva vaihtohinta löytyi, niin kaupat syntyivät nopeasti. Mainittakoon Rajalan käsittämättömän nopea vaihtoprosessi. Laitoin maanantaina vaihtolaitteet postiin ja noudin uuden objektiivin torstaina eli juhannusta ajatellen juuri sopivasti.
Ja mitkä olivat ensikokemukset? Objektiivi on todella hiljainen ja selkeästi kevyempi kuin entinen EF 100-400mm. Toki myös adapterin poisjääminen vaikuttaa painoon. Kuvanlaatu on vähintäänkin yhtä hyvä, en isoja eroja ole huomannut, enkä ainakaan huonompaan suuntaan. Suurin aukko uudessa putkessa on F4.5-7.1 eli aavistuksen pienempi laajakulman puolella ja hieman selkeämmin telepäässä. Ei tosin kuviin tai itse kuvaamiseen ole toistaiseksi juurikaan vaikuttanut, mutta F4-5.6 tottuneena se hieman kameran asetuksissa aina pistää silmään. En kovin hämärässä ole tällä vielä päässyt tositoimiin, joten nähtäväksi jää kuinka iso merkitys tällä muutoksella on käytännössä. Toki 400mm kohdalla aukko on 6.3 ja hieman alle 400mm päästään jo tuttuun F5.6. Eli lopulta puhutaan ehkä aika marginaalisista eroista. Vakaaja korvannee ainakin jonkin verran tuota suuremman aukon puutetta, näin ainakin olen kokeneempien tarinoista lukenut.
