By 
Nyt se olisi jälleen ajankohtainen asia. Kesän olen pärjännyt maisemakuvissa noilla kehnompipiirtoisilla optiikoilla, kun aukkoa voi aina pienentää, jotta kuvan piirto paranee. Talviset yötaivaat, puhumattakaan näistä syksyn pimeistä, eivät anna armoa. Pitäisi löytää valovoimaa, laajakulmaa ja terävyyttä. Ja sopiva hinta.
Canonin runkohan minulla työkaluna toimii. Sigman EX-sarjan laseja olen enimmäkseen käyttänyt. Piirto ja budjetti ovat toimineet niissä suht hyvin yksiin. Valovoimaisin lasi on kuitenkin vain 24-60mm 2.8 tällä hetkellä, joka repusta löytyy. Lisäksi laajispäässä Sigman 17-70mm, jossa siis tuo 17mm antaa aukon 2.8. Sen jälkeen pimenee. Piirrosta en mainitse sen enempää. Sen voinee jokainen arvata itsekin.
Sigman uusimpaan tarjontaan en ole vielä perehtynyt. Enkä juuri Canoninkaan. Edellisen kerran valovoimaista laajakulmaa olen etsinyt kevättalvella, tuloksetta. Revontulikuvathan ne nytkin siellä taustalla kummittelevat. Mutta toki nämä auringonlaskut ja yötaivaat tähtineen ovat myös kuvauskohteina. Monipuoliseen käyttöön lasi varmasti tulisi. Kiinteisiin polttoväleihin en ole oikein tottunut, niissä toki kuvanlaatu voittaisi. Mutta esim. 14mm lasi on sitten aina sen 14mm. Joko käytät jalkojasi, jos sommittelua haluat muuttaa tai sitten kuvaat siinä, missä seisot ja piste.
Tokinalla ja Tamronillakin olen lukenut olevan kohtuullista tarjontaa laajispäässä, toisaalta myös kritiikkiä on tullut. Manuaalitarkenteisuus lisäisi valikoimaa, mutta vaikka se repo- ja taivaskuvissa onkin se ainoa oikea tapa, muuten kaipaan automaattia. Useimmiten. Luultavasti valinta siis asettuu akselille Canon (L) – Sigma EX. Taidan lähteä lukemaan valmistajien esittelyjä ja sen jälkeen siirtyä epätoivoisempaan viidakkoon, käyttäjäkokemusten pariin.
P.s. Ylläoleva kuva ei ole kuvattu laajiksella. Työjuhdan hommia painoi niinkin klassikko lasi kuin Canon 70-300mm IS USM, jonka hankin kesällä ihan siksi, että sen piirtoa on paljon kehuttu ainakin aukosta 8 ylöspäin. Eikä tuossa moittimista ole ollutkaan.
