By 
Karu totuus. Elokuu on lopuillaan ja virallinen syksy kolkuttelee ovella. Toisaalta. Ehkä se ei olekaan niin paha, edes kuvausmotivaationi suhteen. Ensimmäiset revontulikuvatkin oli julkaistu netissä tältä syksyltä, ihan näiltäkin korkeuksilta. Edessä on siis taivaan tähystäminen ja pitkät yövalvomiset.
Mitäkö haen tulevan talven revontulikuvilta? Siinäpä miettimistä ja haastetta. Tutuissa maisemissa olen taltioinut komeita sävyjä. Ehkäpä tänä talvena olisi vuorossa löytää se oikea maisema revontulien ”taustalle”. Pohjoinen aina kiehtoo, paksut tykkylumet ja komea taivaankajo. Monena talvena olen siitä haaveillut ja suunnitellut. Kertaakaan en ole toteuttamaan päässyt. Ensimmäiset revontulikuvani tosin kuvasin aikanaan Rukan juurella, syyskuun pimeydessä ja hyvin haaleina loimuina taivaanrannassa. Kenties tässä voisi olla tulevan talven haasteeni ja innoittajani. Nähtäväksi jää.
Tänään kävin pitkästä aikaa tutulla rannalla ihastelemassa auringonlaskua. Kylmyys alkaa hiljalleen hiipimään ja tunkeutumaan kuvaajankin takin alle. Hanskat olisivat olleet tarpeen, paksummasta vaatetuksesta puhumattakaan. Mutta ei se mitään, kyllä sitä taas oppii pukeutumaan. Tervetuloa syksy, tervetuloa revontulet!
