By 
Hieman kaksijakoisesti on loppukesä kääntynyt elokuulle valokuvauksen suhteen. Kohtalaisen ärhäkkä koronatartunta on vetänyt mehuja kuvaajasta, eikä kameraa ole oikein edes kotipihalla jaksanut ulkoiluttaa. Neljä ja puoli vuotta onnistuin tautia kiertämään, mutta nyt se tarrasi kunnon otteella ja kaikilla mausteilla kiinni, joten kolmatta viikkoa on tässä menty ns. puolivaloilla. Pari kojureissua on kuitenkin suunnitteilla, toinen elokuulle ja sitten yksi vielä myöhemmälle syksylle. Tarkemmin en vielä ole varaillut mitään, mutta tarkoitus oli heinäkuun viimeisellä viikollakin pyörähtää reissu Erä-Eerolla, mutta se suunnitelma meni siis uusiksi sairastelun vuoksi. Toisen reissun olen myös jo mielessäni lukinnut. Sen ajankohta on kuitenkin vielä enemmän auki, arvelin ehkä syyskuun loppupuolta, jolloin voisi hyvällä tuurilla nähdä myös talvea varten tankkaavia karhuja. Näiden lisäksi hieman ex tempore-ajatuksena tuli haiku, että ruska-aikaan voisi suunnata pohjoiseen. Siellä olisi paljon minulle ennen kuvaamatonta materiaalia siihen aikaan. 
Heinäkuun loppupuolella kotipihassa ovat ilahduttaneet siilit, kun kauemmas ei ole päässyt. Tuloksena on ollut useita onnistuneita siilikuvia aikaisempaan kuvahistoriaankin verrattuna ja olen huomannut, että siilihän on hyvin ilmeikäs eläjä. <3 Jostakin syystä siilit eivät ole juurikaan viihtyneet poseeraamassa, mutta nyt ehkä kuvaajakin on kehittynyt sen verran, että muutama steppi tuli otettua eteenpäin. Vaikka ainahan luontokuvauksessa jää parannettavaa. Siitä jännä laji se. 😉 
Useampi siili siis kävi muutaman illan aktiivisesti pihan kuvauspaikoilla ja varsinkin pienen ruokatarjoilun siivittämänä harva se ilta ainakin joku yksilö näyttäytyi paikalla. Parhaina iltoina parikin yhtä aikaa. Meinasipa hieman nahisteluksikin mennä välillä. Nyt viikon ajan on ollut hiljaisempaa tai sitten vierailut ovat ajoittuneet niin myöhälle, ettei kuvaaja ole ollut enää hereillä tai valo riittänyt minkään liikkuvan näkemiseen. Tänään virittelin taas ruokaa tarjolle, joten jännityksellä odotellaan, josko joku osuisi paikalle vielä iltavalojen aikaan. 
Oravilla sen sijaan on metsäkausi meneillään. Eilen ja tänään näin pitkästä aikaa edes yhden ruskeaturkin, joka kävi työhuoneen ikkunan edessä olevalla juomapaikalla. Muita oravia, saati poikasia ei ole vielä pihassa sattunut samaan aikaan näytille. Eiköhän tilanne tule syksyn edetessä taas korjautumaan niiden osalta.
Lopuksi pitää mainita vielä yksi kohtaaminen, vaikkei kamera harmillisesti ollutkaan mukana. Jokunen viikko sitten lenkillä satuimme ketun kanssa nenät vastakkain lenkkipolun varrella. Hetken katselimme siinä toisiamme ja jutustelimme. Sitten kettu jatkoi hieman murahtaen matkaansa. Moneen vuoteen ei ole osunut kohdalle, joten silläkin tapaa pitkästä aikaa mukava sattuma. Parina iltana tapailin samoille paikoille samoihin aikoihin, mutta uusia treffejä ei ole tullut. Ehkä joskus, näin se on uskottava.
