Muistin osallistuneeni vuotuiseen Vuoden Luontokuva-kilpailuun. Pisteet siitä. En kyllä missään vaiheessa vuotta muistanut seurata kilpailun edistymistä. Voittaja julkaistiin viikko sitten, muutaman päivän jälkeen tajusin listoja lukiessani, että olin itsekin päässyt yhdellä kuvalla semifinaaliin asti. Kyseinen kuva on otettu kesäkuun 2012 alussa kotiseudun lähimaastosta. Seisoin purossa kumisaappaissani jalustan ja kameran kanssa

Viime päivinä on näkynyt useita kuukuvia täydentyvän kuun myötä. Pitihän se siis tänä iltana ottaa kamera käteensä ja suunnata etsin taivasta kohden minunkin. Ilta oli pilvinen ja erittäin tuulinen. Voisiko sanoa hyytävä. Silti muutaman kuvan ajan sinnittelin taivasalla katselemassa kuuta ja kuunsiltaa, joka lumoavana levisi järven pintaan. Kohinaa on melkoisesti,

Joskus hyvin yksinkertainen kuva miellyttää katsojia enemmän kuin osaa odottaa. Yllä oleva otos on yksi sellainen. Alunperin kuva on otettu joskus alkuvuodesta, olisiko tammikuussa Joensuussa Pielisjoen varrelta. Päivä oli niitä talven kylmimpiä ja pakkanen huurusi virran yläpuolella, mutta joki sinnitteli sulana. Sulapaikkojen reunoja koristivat ratasmaiset jäät, varmaankin joen pyörteiden mukaan

Viime keväänä aloin koota kuva-arkistoistani neljään vuodenaikaan perustuvaa kuvakollaasia paikasta, jossa usein olen kameran kanssa vieraillut. Totesin kuitenkin, että kuvia löytyy vain kolmelta vuodenajalta. En koskaan ollut syksyisin kyseisessä paikassa käynyt. Kokoelma jäi odottamaan syksyä. Nyt se on täydennetty. Hieman pilvisempää taivasta toivoin, nyt syyskuva on melko tasavärinen, kun kolme

Tästä kirjoituksesta tulee ajatusryöppy. Kohta viikon olen ollut lähes vangittuna kotiini. Ulkoilut ovat käytännössä olleet keppien kanssa klenkkausta postilaatikolle ja takaisin. Leikkaus tehtiin, se oli isompi homma kuin suunniteltiin. Neljä viikkoa keppien kanssa hipaisuvarauksella ja kuusi viikkoa ortoosi estämään jalan koukistamista. Sen jälkeen suunnitelma ja jatko on täysin auki. Mitäpä

Tänään niitä oli seitsemän. Samalla lammella, päivällä. Sää oli harmaa, hieman tihkusateinen. Tällä kertaa linnut olivat keskempänä lampea, joten kuvasaalis painottui enemmän joutsenpotretteihin. Lintujen touhuilu oli hauskaa seurattavaa. Kauniissa muodostelmissa aina joku sooloilija. Herkkiä hetkiä, yksi päätön menijä. Tiukka kuri ja järjestys, yksi nappaa toista pyrstöstä. Välillä jonkun siivet kahahtavat

Illan yllätyslähtö. Puhelin piippasi ja kaverilta tuli vihje joutsenten levähdyspaikasta. Alkuillasta lampi oli ilmeisesti ollut täynnä joutsenia, joten sain kamerani kiskottua pölyttymästä ja kivun saattelemana ajoin paikalle tutkailemaan tilannetta. Hapuilua oli pitkästä aikaa kuvaaminen hämärässä käsivaralla ja teleputkella. Vasta loppuvaiheessa muistin hyödyntää 7D:n uusimman päivityksen tuoman ISO-arvolisäyksen. Hieman liian myöhään

Syksy on saapunut, erittäin selkeästi. Vaikka uskoin, että tänä vuonna se ei iskisi, iski se kuitenkin. Jokavuotinen syysjumi. Aikaisemmin taisin jo siitä kirjoitella, että kamera syksyn tullen hautautuu reppuunsa ja reppu jonnekin huomaamattomiin. Niin kävi nytkin. Muista suunnitelmista huolimatta. Ok, iso tekijä on varmasti tällä hetkellä oma liikkumisen rajoite. Kun

Mitä hyvä kuva pitää sisällään? Kauneus ja hyvyys on pitkälti katsojasta kiinni, mitä kuvan onnistumiseen tulee. Valokuvauksessa on tiettyjä ”normeja”, joita oppaissa ja koulutuksissa tarjotaan, mutta monesti hieman rajaa rikkova kuva voi olla puhuttelevampi ja muistettavampi. Millaisesta kuvasta itse pidän, milloin koen onnitumisen hetkiä? Suurimmaksi osaksi minua miellyttää pelkistetty, melko

Suuret olivat odotukset tätä aamua kohtaan. Mutta kuten yleensä, luonto ei tottele suunnitelmia. Sumua oli reilusti, aurinko nousi lähes pilvettömältä taivaalta ja tuuli alkoi voimistua heti aamusta. Se tiesi toisinsanoen sitä, että seitit kuivuivat humisten tuulessa. Eilisessä bongauspaikassa olivat kyllä verkot vielä tallella, mutta pisaraakaan kosteutta niissä ei enää ollut.