Ei ole kohta kahteen viikkoon irronnut kunnon kuvaa, ei kyllä juuri ole kamerakaan liikahtanut. Nyt luultavasti liikahtaa vielä vähemmän, kun polvi vihoittelee. Ei mene koskaan aikataulut ja kyky yksiin harrastusten kanssa. Toisaalta revontuliaktiivisuus on lisääntymään päin, mutta niin ovat pilvetkin, joten luultavasti siitäkään ei sen enempää iloa irtoa. Artikkelin kuva
Kuinka niitä revontulia näkee?
Miksi minä en näe, kun joku toinen näkee? Miksi niitä ei näy siellä, missä minä olen, mutta naapuripitäjässä loimottaa? Monia kysymyksiä on tullut vastaan tässä repoharrastuksen ohessa. Muutamia vastauksia niihin kysymyksiin seuraavassa. Ihmissilmä on rajallinen. Revontulet ovat monokromaattista valoa eli yksiväristä sähkömagneettista säteilyä, joka heijastelee auringon aktiivisuutta ja näkyy revontulina
Viivästys sai Applen murahtamaan
Kirjoittelin tuolla aikaisemmin iMacin näytön uneliaisuudesta. Jäin siis odottelemaan viime viikolla huollon yhteydenottoa. Odottelin sitä vielä eilenkin, mitään ei ollut tapahtunut asiassa. Lähetin illalla sähköpostia Applelle ja tänään sitten tapahtui siitäkin edestä. Ensin soitti Suomen Apple, sitten soitti Irlannin Apple ja sitten soitti Suomen Machuolto. Ja vielä muutaman kerran uusintana
Taru Lohikäärmeen Valtakunnasta
Pikalähtö tunti ennen auringonlaskua. Mukaan kameratarvikkeet, jalusta, kasa elokuvia, pelikoneita ja kolme poikaa. Normaali lauantai-ilta siis. Alkuperäinen tarkoitus oli lähteä hieman myöhemmin niiden revontulien perään, mutta ennusteiden hyytyminen jo alkuillasta ei lupaillut juuri mitään. Mutta osittainen pilviverho ja laskeva aurinko alkoivat luvata. Nopealla sykkeellä siis lähdettiin ja ennätettiin rantaan noin
Taivaallista
Tällä viikolla se alkoi. Revontuliennusteiden armoton seuraaminen ja taivaan vahtiminen. Ensimmäinen tuotokas ilta oli jo alkuviikosta, mutta olin estynyt lähtemään kotipihaa kauemmaksi kameran kanssa, joten kuvasaalis oli melko vaisu, ainakin maisemallisesti. Toiveeni suuntautuivat tähän viikonloppuun, sillä puhelimen ennustehälytin oli varovasti ilmoitellut pienestä auringonpurkauksesta 30.-31. päivän tienoilla. Suunnitelmat ja kamera valmiiksi.
Kun iMacista tulee unelias
Kun iMacista tulee unelias Teen suurimman osan kuvienkäsittelytyöstäni iMacilla, jonka uusin noin 1,5 vuotta sitten. Tämän kesän aikana näyttö alkoi väsymään ankaraan työntekoon ja siitä tuli kovin unelias. Se nukahteli, jopa kesken käytön. Lueskelin internetistä tietoa asiasta, faktaa, saati ratkaisua, ei oikein löytynyt mistään. Enemmän epäiltiin softavikaa, lopulta myös rautavikaa. Huoltokaan
Yötaivas etsii objektiivia
Nyt se olisi jälleen ajankohtainen asia. Kesän olen pärjännyt maisemakuvissa noilla kehnompipiirtoisilla optiikoilla, kun aukkoa voi aina pienentää, jotta kuvan piirto paranee. Talviset yötaivaat, puhumattakaan näistä syksyn pimeistä, eivät anna armoa. Pitäisi löytää valovoimaa, laajakulmaa ja terävyyttä. Ja sopiva hinta. Canonin runkohan minulla työkaluna toimii. Sigman EX-sarjan laseja olen enimmäkseen
Syksyn sävyjä
Karu totuus. Elokuu on lopuillaan ja virallinen syksy kolkuttelee ovella. Toisaalta. Ehkä se ei olekaan niin paha, edes kuvausmotivaationi suhteen. Ensimmäiset revontulikuvatkin oli julkaistu netissä tältä syksyltä, ihan näiltäkin korkeuksilta. Edessä on siis taivaan tähystäminen ja pitkät yövalvomiset. Mitäkö haen tulevan talven revontulikuvilta? Siinäpä miettimistä ja haastetta. Tutuissa maisemissa olen
Lumpeiden viemää – kun kuvausprojekti lähtee lapasesta
Olen vuosia haaveillut löytäväni kunnon lummepaikan. Tiesin jo valmiiksi, että itseasiassa kotini lähellä kasvaa kahdellakin järvellä lumpeita. Mutta ne kasvavat sameassa, mutaisessa ja suopohjaisissa lahdukoissa. Niin kuin lumpeet nyt yleensä tekevät. Halusin päästä lähelle ja vedenrajaan, enkä omista venettäkään. Kertaalleen upotin itseni soiseen rantaveteen kahlatessani, melkein kameranikin. Sen jälkeen pysyin
Verkossa
Onnistui se sittenkin! Vihdoinkin palaset loksahtivat kohdalleen ja pääsin ensimmäistä kertaa tosihommiin verkkojen ja pisaroiden kanssa ja tapasinpa muutaman kutojankin tekeleeltään keikkumasta. Tämä oli oikeastaan ensimmäinen kerta, kun ”vakavissani” lähdin kuvaamaan yökosteuden pisaroimia hämähäkinverkkoja. Kotipihassa olen toki tänä syksynä pari kertaa kokeillut, mutta siellä verkot tuppaavat menemään maata myöten tai